Hallituksen esittelyä: Internetvastaava Anni Laine

Hallituksen esittelyvuorossa tänään on internetvastaava Anni, joka on Jannican ohella esimerkki siitä, että lapsiperheessä ei välttämättä tarvita vaunuja laisinkaan.

* * *

Heippa!

Olen Anni Laine ja toimin hallituksessa internetvastaavana. Yhdistystoimintaan päädyin mukaan vähän vahingossa, mutta viime vuonna sain jo huomata, että Kantoliinayhdistyksen toiminnassa mukana oleminen on palkitsevaa. Hienointa on huomata, että kantaminen kiinnostaa ja tapahtumissa voi konkreettisesti auttaa muita kantovälineen valinnassa tai niiden käytössä. Aina tulee yhtä hyvä mieli, kun voi olla hyödyksi!

Keväällä 2010 syntyneelle lapsellemme ei koskaan hankittu vaunuja. Kun jälkeenpäin mietin asiaa, tajuan, että kantoliinailun siemen kylvettiin jo vuosia ennen kuin edes suunnittelimme lapsia, kun vierailimme ulkomailla asuvan tuttavan luona, ja heillä vauva kulki trikooliinassa joka paikkaan. Vuosien varrella taisin jostain imeä pikkuhiljaa enemmänkin tietoa liinailusta, ja esikoista odottaessa oli jo itsestään selvää, että yritetään pärjätä ensisijaisesti liinalla ja mietitään vaunujen hankkimista sitten, jos se tuntuu tarpeelliselta. No, eipä koskaan tuntunut.

Liinailun aloittaminen trikooliinalla ei ollut vaikeaa, mutta ilman kantoliinatukihenkilöitä ja aktiivisen liinailuyhteisön tukea en ehkä olisi jatkanut kantamista vauvaiän jälkeen. Nyt kolmevuotias lapsi enää harvoin haluaa liinaan, mutta kantaminen on edelleen itselleni niin olennainen osa vanhemmuutta, että yhdistyshommissa jatkaminen oli minulle päivänselvä päätös. Kantaminen kannattaa!

* * *

Nyt ovat vihdoin Kantoliinayhdistyksen jäsenmaksut tälle vuodelle liikenteessä. Jos olet jäsen, saat sähköpostiin jäsenmaksutiedot pian, ellet ole jo saanutkin. Maksamalla jäsenmaksut tuet toimintaamme ergonomisen kantamisen edistämiseksi Suomessa!

Jatkamme myös helmikuun jäsenarvonnan osallistumisaikaa – Ipanaisen lahjakortin arvonnassa ovat mukana kaikki vuoden 2013 jäsenmaksun perjantaihin 8.3. mennessä maksaneet. Vielä ehdit liittyä jäseneksi!

Hallituksen esittelyä: Lainaamovastaava Sanni Aalto

Toinen tämän vuoden lainaamovastaavista on Sanni, jonka kantamisura on yksi tämänvuotisen hallituksen pisimpiä.

Heippa kaikille!

Olen kolmekymppinen kahden liinassa kannetun lapsen äiti, aktiiviliinailija evp.

Kantamistaipaleeni alkoi vuonna 2007, kun sain toiselta liinailijalta lainaksi pari kudottua kantoliinaa ja kokeilin niitä ensimmäisen liinalapseni ollessa noin parin kuukauden ikäinen. Seuraavaa lasta kannoinkin sitten jo synnärillä liinassa. Nuorimmainen oli hyvin vaativa vauva ja  kantoliina oli hänen kanssaan enemmän kuin tarpeen, jotta pystyin olemaan myös isommalle sisarukselle läsnä samalla kun pienempi sai kaipaamaansa läheisyyttä. Molemmat olivat myös suolioireisia allergikkoja ja oikeastaan ainoa asia, joka vatsavaivoissa auttoi, oli pystyasento ja mahan hellä hieronta, jotka molemmat toteutuvat liinaillessa kuin itsestään.

Liinailu sinänsä on meillä tänäpäivänä hyvin vähäistä, nuorimmainen on varsin itsenäinen tapaus nykyään ja täyttää muutaman päivän päästä kolme vuotta. Onneksi aihepiiriin sentään liittyy muutakin puuhaa, esimerkiksi yhdistys- ja tukihenkilötoiminta. Olen ollut Kantoliinayhdistyksen toiminnassa mukana perustamiskokouksesta lähtien, tänävuonna hallituksen varajäsenenä ja toisena lainaamovastaavana. Olen lisäksi mukana perustamassa Helsinkiin useassa pisteessä toimivaa kantovälinelainaamoa sekä toimin kantoliinaohjaajana, jota varten olen käynyt Die Trageschule Dresdenin kantoliinaohjaajakursseilla. Innolla jo odotan syksyllä olevaa sertifiointikurssia! Kantoliinatukihenkilötoiminta on lähellä sydäntäni ja on ollut todella hienoa päästä kanssakulkijaksi monen perheen kantamistaipaleelle. Tavoitteeni ja motivaationi yhdistystoiminnassa onkin kantamisen aloituskynnyksen alentaminen ja kantamisen tuominen tavalliseksi vaihtoehdoksi muiden lapsenkuljetustapojen rinnalle. Lainaamotoiminnassa nämä kaikki yhdistyvät mukavasti.

Tälle vuodelle erityinen tavoitteeni on, että saisimme yhä suuremman joukon kantajia innostumaan toiminnasta yhteisen tavoitteen eteen. Ei tarvitse olla hallituksessa voidakseen toimia yhdistyksessä, joten tervetuloa mukaan toimintaan kaikki kiinnostuneet! Laita vaikka viestiä tänne blogiin, yhdistyksen Facebook-sivuille tai meiliä hallitus@kantoliinayhdistys.fi Kaikille halukkaille on varmasti tekemistä! Lähiaikoina tulemme esimerkiksi tarvitsemaan opastajia ja muita toimijoita esimerkiksi Lapsimessuille. Voit ilmoittautua mukaan vaikka heti.

Kantamisiin!

* * *

Vielä muutama päivä aikaa liittyä yhdistyksen jäseneksi, jos haluat osallistua Ipanaisen lahjakortin arvontaan! Lue lisää yhdistyksen nettisivuilta.

Hallituksen esittelyä: Lainaamovastaava Salli Tuominen

Tänä vuonna hallituksessa useampaakin tehtävää hoitaa kaksi ihmistä. Tapahtuma- ja tukihenkilövastaavien lisäksi myös lainaamovastaavia on kaksi, ja tänään tutustumme heistä Salliin.

Heippa,

olen Salli Tuominen ja kannettavani on helmikuun lopussa yksi vuotta täyttävä poikani.  Olen tänä vuonna  toinen Kantoliinayhdistyksen lainaamovastaavista.

Kantaminen ja liinan osto olivat mielessäni koko odotusajan.  Liinan osto kuitenkin jäi tiedonpuutteen takia. Poikani synnyttyä mietin usein liinan ostoa, koska poika ei viihtynyt vaunuissa ja kaipasi koko aika läheisyyttäni. Ensimmäiset kuukaudet kannoinkin vauvaa käsilläni ja tankkasimme läheisyyttä pötkötellen vauva rinnalla. Kuten arvata saattaa kotityöt ja oma syöminenkin jäi, koska en halunnut laskea vauvaa itkemään sitteriin tai lattialle.

Kerran kerhossa käydessämme eräs äiti lupautui lainaamaan minulle trikooliinaa. Se tunne kun sain vauvan liinaan ja poika rauhoittui sillä sekunnilla ja nukahti, oli aivan ihana. Nyt minulla oli keino pitää vauva lähellä ja sain samalla itse tehtyä ruokaa ja kotihommia. Ostin saman tien kyseisen trikooliinan tältä äidiltä. 

Poikani ollessa noin neljän kuukauden ikäinen otin yhteyttä ystäväni kanssa kantoliinatukihenkilöön. Tukihenkilö neuvoi meitä eri ergonomisten kantovälineiden käytössä. Ihastuin heti kudottuihin liinoihin ja sillä tiellä ollaan tällä hetkellä. Ajatus lapsen lähellä pitämisestä ja kauniista liinoista sai kantamisesta harrastuksen itselleni.

Loppusyksystä 2012 perustin liinalainaamon Lahteen.  Yhdistyksen toimintaan halusin mukaan, koska haluaisin auttaa mahdollisimman monia vanhempia ja lapsia saamaan sen saman tunteen lasta kantaessa, minkä me saimme poikani kanssa kun ensimmäisen kerran kokeilimme liinaa. Tänä päivänä kantaminen on meille tapa liikkua paikasta toiseen helposti, mutta ennen kaikkea se on meille tapa olla toistemme lähellä missä tilanteessa ja paikassa vain. 

Ihania kantamishetkiä!

-Salli-

* * *

Jäsenkampanja jatkuu vielä helmikuun ajan! Käy yhdistyksen sivuilla lukemassa, oletko jo mukana Ipanaisen lahjakortin arvonnassa!

Hallituksen esittelyä: Tukihenkilövastaava, kannatustuotevastaava Jannica Stelander

Hallituksessa on tänä vuonna kaksi tukihenkilövastaavaa. Maanantaina tutustuimme Anniinaan ja tänään on vuorossa Jannica.

* * *

Olen Jannica Stelander, kahden lapsen (10/09 ja 12/11)  äiti ja asun tällä hetkellä Lahdessa.

Kiinnostuin liinailusta ja vuonna 2007 matkallani Berliinissä jossa näin paljon äitejä jotka vaivattoman näköisesti kantoivat lapsiaan kauniilla kankailla. Tällöin ajatus jäi muhimaan ja tullessani raskaaksi esikoisesta oli itsestään selvää että kantoliinailua kokeillaan heti alusta alkaen. Alkoi vimmattu tiedonhaku, ja tällöin jo huomasin, että lapsen kantaminen on paitsi kätevää, se tekee myös hyvää sekä kantajalle että kannetulle. Vaunuja emme hankkineet laisinkaan ja tämä valinta on toistaiseksi pitänyt, kumpikaan lapsista ei ole rattaissa koskaan ollut.

Esikoisen kanssa myös matkustelimme Eestissä, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Thaimaassa ja muutimme vuodeksi Luxembourgiin ja emme kyllä ilman kantovälineitä olisi pärjänneet. Lapsi saa vieraissakin paikoissa nukkua tutussa ja turvallisessa paikassa ja vanhempi on vapaa tulemaan ja menemään kuten tahtoo.

Kannoin esikoista myös koko kuopuksen raskauden ajan ja nykyään kannan joko molempia tai esikoinen kävelee itse. 

Hallituksessa olen nyt toista vuotta. Tänä vuonna vastuualueeseeni kuuluvat kannatustuotteet ja toimin myös toisena tukihenkilövastaavana. Lisäksi toimin kantoliinatukihenkilönä Lahden alueella ja pyrin ylläpitämään aktiivista vertaistukiverkostoa kotipakkakunnallani mm. Facebookin ja säännöllisten liinatreffien avulla.

Tavoitteeni hallituksen jäsenenä on edistää tietoutta ergonomisesta kantamisesta ja olla esimerkkinä siitä että tämä ei ole mitään salatiedettä, vaan ihan varteenotettava vaihtoehto muiden lastenhoitovälineiden rinnalle. Olen myös Trageschule Dresdenin kantoliinaohjaajakoulutuksessa mukana.

- Jannica

* * *
Helmikuun ajan muistuttelemme teitä, armaat lukijat, myös jäseneksi liittymisestä. Helmikuun lopussa nimittäin arvotaan Ipanaisen lahjakortti kaikkien Kantoliinayhdistyksen jäsenten kesken – lue lisää!

Helmikuun jäsenarvonnassa Ipanaisen lahjakortti!

Oletko jo Kantoliinayhdistyksen jäsen? Jos et ole vielä, niin nyt kannattaa liittyä! 

Helmikuun lopussa arvotaan kaikkien Kantoliinayhdistyksen jäsenten kesken 50€ lahjakortti Ipanaiselle. Jos olet jo jäsen, olet automaattisesti mukana arvonnassa. Arvonta koskee kaikkia Kantoliinayhdistyksen vuoden 2013 jäsenmaksun 28.2.2013 mennessä maksaneita uusia ja vanhoja jäseniä (myös perhejäseniä). Ilmoitamme arvonnan voittajalle sähköpostitse maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Liittymisohjeet löydät Kantoliinayhdistyksen nettisivulta!

Hallituksen esittelyä: Sidosryhmävastaava Kaisa Savinainen

Hallitusta esitellään edelleen täällä blogissa! Ystävänpäivän kunniaksi pääsemme tutustumaan sidosryhmävastaava Kaisaan.

Tervehdys hyvät kanssaliinailijat/reppuilijat ja muut lapsen kantamisesta kiinnostuneet! Mun nimi on Kaisa Savinainen ja olen eläin-ja ihmisrakas kolmannen polven helsinkiläinen. Liinailija vuosimallia 2010 (esikoisen syntymävuosi) eli kolme vuotta on nyt tullut kannettua. Toinen pikku marakatti syntyi vuosi sitten ja kannoin esikoista myös odotusaikana. 

Kantoliinayhdistyksessä ja yhdistystoiminnassa muutenkin olen ihan noviisi ja toivoisin voivani levittää kantamisen ilosanomaa suoraan ja välillisesti etenkin tuoreille ja tuleville vanhemmille. Mä haluaisin, että kaikilla kantamisesta kiinnostuneilla olisi mahdollisuus saada asianmukaista tietoa ja opastusta. Sidosryhmävastaavana aion tehdä yhdistystä tunnetuksi esimerkiksi neuvoloissa ja leikkipuistoissa ja toivoisin myös yhteistyötä muiden lasten parissa toimivien yhdistysten kanssa.

Ostin ekan trikoisen kantoliinani esikoista odottaessani 2009 ja vielä sitten kudotunkin ennen vauvan syntymää. Muistan miten kummalta kaikki liinailutermit ja eri liinatyypit tuntuivat ja miksi ihmeessä liinojen pituudetkin ilmoitettiin numeroin 1-7.  Jotain salatiedettä selvästi ja liinailijat olivat kuin oma lahkonsa mun silmissä. Mistään kantoliinatukihenkilöistä en ollut kuullutkaan ja itse opettelin sitomaan niin trikoisen kuin kudotunkin liinan. Haha onpa muuten hauskoja muistoja ekoista selkäsidontaharjoituksista. Siis ei ole.

Onneksi kukaan ei ole (kai) seppä syntyessään ja kyllä ne selkäsidonnat(kin) alkoivat ajan kanssa sujumaan ja toisen lapsen syntyessä otteet olivatkin jo ihan eri luokkaa. Nyt toisen lapsen kanssa mulla on liina aina ja joka paikassa varuiksi mukana (vaikkei olisi yhtään lasta mukana edes) kun taas esikoisen kanssa vielä jostain syystä raahasin rattaita varuiksi mukana. Myös yhdistelmä vauva ja juuri kaksi vuotta täyttänyt vauhtihirmu on osoittanut kantovälineiden tarpeellisuuden minulle. 

Tätä nykyä kolme- ja yksivuotiaiden äitinä kantovälineet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä. Lähinnä kannan pienempää selässä ulkona liikkuessa, mutta myös sisällä jompi kumpi lapsista pääsee välillä liinakyytiin rauhoittumaan ja halimaan. Pienemmän lapsen olen alkanut NYT saattamaan yöunille liinassa kun hänen nukahtamisestaan tuli, noh vaikeata, kävelemään oppimisen myötä. Liinakyydissä hän rauhoittuu eikä sinkoile ympäri sänkyä. Ja onko olemassa mitään hellyttävämpää kuin sylissä nukkuva, rintaa vasten tuhiseva lapsi, oli se lapsi sitten kaksiviikkoinen tai kolmivuotias? 

Kaisa

Kokemuksia kantamisesta löysälonkkaisen vauvan kanssa KLY:n sivuilla

Kantoliinayhdistyksen sivuilla julkaistaan erilaisia tarinoita kantamisesta vanhempien omasta näkökulmasta. Tuorein tarina, "Liinailua ja lonkkahoitoa", kertoo yhden perheen kokemuksia löysälonkkaisen vauvan kanssa liinailusta.

Neiti syntyi 3 viikkoa etuajassa kesällä 2012. Synnytys meni hyvin. Kotiinlähtötarkastuksessa nuori lääkäri kuitenkin kutsui kokeneemman lastenlääkärin paikalla ja molemmat kertoivat, että tytöllä on löysät lonkat. Ne ei kutenkaan luksoituneet pois paikoiltaan, joten saimme kontrolliajan omaan lähisairaalaan lastenpolille kahden viikon päähän. 

Kahden viikon kuluttua kävimme sitten lastenpolilla, jossa tilanne oli edelleen sama ja lääkäri halusi ultrata lonkat varmuuden vuoksi. Aika saatiin jälleen kahden viikon päähän. Ultran jälkeen lastenpolin lääkäri soitti ja kertoi, että oli laittanut meidät lastenkirurgille lähetteellä vielä tarkastukseen, koska lonkkamaljassa näkyi viitteitä lievään kehittymättömyyteen. Jälleen aika oli kahden viikon kuluttua…

Käy lukemassa loput tarinasta Kantoliinayhdistyksen sivuilta!

Hallituksen esittelyä: Tapahtumavastaava Jenny Tyrväinen

Hallituksen esittelyt jatkuvat! Tänään vuorossa Jenny Tyrväinen, toinen yhdistyksen tapahtumavastaavista.

Hei, olen Jenny ja kannettavani on 1v8kk ikäinen esikoinen. Tuleva kannettava matkaa mahassa, arvioitu saapumisaika heinäkuun alussa. Asumme Helsingissä. Kantoliinayhdistyksessä toimin toisena tapahtumavastaavana, ja olen ensimmäistä vuotta hallituksessa.

Kuulin ensimmäistä kertaa kantoliinoista esikoisen odotusaikana opiskelukaveriltani, joka on itse jonkin verran kantanut lapsiaan. Hän myös myi minulle ensimmäisen kudotun liinani, ja toiselta tutultani sain trikooliinan. Rengasliinakin minulla oli, tosin huonosti toimiva, enkä oikein saanut sitä toimimaan. Muutamia sidontoja opettelin odotusaikana, mutta liinan käyttöönottoa onnistuin vetkuttelemaan ensimmäisen kuukauden. Tuona aikana ehdin täysin kypsyä siihen, että esikoinen huusi käytännössä kaiken ajan, jonka oli hereillä vaunukyydissä. Uskalsin lähteä kotoa vain, jos sain ensin hänet nukahtamaan.

Liinailun aloittaminen sujui yllättävän helposti, vaikka en saanutkaan henkilökohtaista sidonta-apua. Katsoin ohjeita etusidontoihin netistä, ja pienellä harjoittelulla sain homman sujumaan. Ensimmäiset selkäsidontanikin harjoittelin Youtuben avustuksella esikoisen ollessa 5kk. Niihin aikoihin tutustuin myös muihin kantoliinailijoihin netin kautta, ja kävin muutamassa liinatapahtumassa. Siellä sain paljon hyviä vinkkejä uusiin sidontoihin ja niksejä vanhojen parantamiseen. Erityisesti minulle oli tärkeää huomata, että muutkin harrastavat liinailua, sitä ennen en ollut juuri muihin kantajiin törmännyt.

Olemme kulkeneet ilman vaunuja tai rattaita siitä asti, kun esikoinen oli pari-kolmikuinen. Tajusin, että en kuljeta lasta kuitenkaan koskaan vaunuissa, vaan aina liinassa, ja jätin vaunut pois. Edelleen raskausaikana kannan esikoista, sillä rattaiden työntäminen särkee selkääni enemmän. Toiveena olisi kantaa tulevaisuudessa molempia tandemina ja antaa esikoisen kävellä itsenäisesti osan matkasta, ja näin pärjätä edelleen ilman rattaita. Syynä tähän on oikeastaan vain se, että inhoan rattaiden kanssa kulkemista, kantaen liikkuminen on mielestäni kätevämpää.

Tahdon yhdistyksessä toimimisellani edistää ergonomista kantamista erityisesti siksi, että kantaminen on minulle ollut arjen pelastaja. Sekä minä että mieheni olemme rauhoitelleet lasta liinassa, saaneet kädet vapaaksi kotitöitä varten ja päässeet kulkemaan "hankalissa" paikoissa, kuten metsässä. Mieheni tosin kantaa reppumaisella neliöliinalla, suostutteluista huolimatta en ole häntä saanut innostumaan pitkistä liinoista. Nykyään kantamisesta saa myös ihan uudenlaista iloa, kun voin keskustella jo jonkin verran puhumaan oppineen esikoisen kanssa hänen matkatessaan selässäni.

Liinailua tai reppuilua harkitsevia kannustan suuresti kokeilemaan, kantaminen voi olla yllättävän kätevää ja palkitsevaa! Ja jos ensimmäisen kantovälineen lainaa kantovälinelainaamosta, ei rahallisen panoksenkaan tarvitse olla suuri.

-Jenny