lauantai 10. marraskuuta 2012

Uutisia ja muistutuksia marraskuuhun

Pikatiedotuksia ja uutisia kantoliinamaailmasta!

Liittymisetu uusille yhdistyksen jäsenille!


Oletko jo Kantoliinayhdistyksen jäsen?

Jos et ole vielä liittynyt, tai joku tuttavasi pohtii liittymistä, nyt on loistoaika ryhtyä jäseneksi. Marras- ja joulukuun 2012 aikana liittyneet saavat yhdellä jäsenmaksulla jäsenyyden vuoden 2013 loppuun asti. Liittymisohjeet täällä!

Lahdessa uusi lainaamo!


Kantoliinayhdistyksen Heinolan lainaamo muutti Lahteen ja sai uudet, säpäkät blogisivut! Käy tutustumassa Lahden kantovälinelainaamoon, jätä terveiset kommentteihin ja tutustu lainaamon valikoimaan!

Muut Kantoliinayhdistyksen alaiset kantovälinelainaamot löydät yhdistyksen sivuilta.

Muista heijastin ja liukuesteet!


Marraskuussa tulee aikaisin myöhä ja pakkasella on liukasta. Tämä ikiaikainen totuus kannattaa pitää mielessä myös kantaessa – varustaudu olosuhteiden mukaan! Kenkiin kiinnitettäviä liukuesteitä on monenlaisia, ja niitä saa mm. suutareista, suurista päivittäistavarakaupoista ja tietysti monista nettikaupoista.

Myös heijastimiin kannattaa panostaa. Narusta roikkuvan heijastimen voi kietaista solmulla tai parilla kantovälineen hihnaan tai liinanolkaimeen, niin et tarvitse edes hakaneulaa. Monista apteekeista saa lisäksi heijastinteippiä, jota voit teippailla takin hihoihin, lapsen haalariin tai vaikka kantorepun hihnoihin.

Tukihenkilöpäivä ja yhdistyksen syyskokous


Yhdistyksen syyskokous järjestetään lauantaina 24.11.2012 Jyväskylässä, päiväkoti Aarresaaren tiloissa (Toritie 22, 40520 Jyväskylä) klo 16.30 alkaen. Samassa tilassa pidetään päivällä yhdistyksen kantoliinatukihenkilöiden koulutuspäivä.

Syyskokouksesta tulee sähköpostitse kokouskutsu kaikille yhdistyksen jäsenille. Kokouksessa muun muassa valitaan yhdistyksen hallitus vuodelle 2013.

Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet Kantoliinayhdistyksen nettisivuilta.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kantoliinapäivä 2012

Kantoliinaviikolla järjestettiin Helsingissä Kantoliinapäivä, jonka aikana osallistujat pääsivät tutustumaan kantovälineiden syntyprosesseihin sekä tutkimaan eri kantovälineitä omin kätösin.

Aamupäivällä Didymoksen toimitusjohtaja Tina Hoffmann kertoi yrityksensä liinantekoprosessista. Didymoksella on juhlavuosi – Tina Hoffmannin äiti Erika Hoffmann perusti Didymoksen 40 vuotta sitten. Kuvaesityksen ja kertomuksen lisäksi mukana oli näytepaloja erilaisista kudontakokeiluista, ja näitä paloja osallistujat pääsivät tutkimaan ja hypistelemään.

Didymoksen Tina Hoffmann ja WohveliWrapsin Laura Lindahl

Iltapäivällä WohveliWrapsin Laura Lindahl kertoi kokemuksiaan kantovälineiden tekemisestä.
Olkahihnojen kiinnityksen asettelu ja Laura Lindahl

Kuten asiaan kuuluu, mukana oli myös useampia liinavauvoja, ja välillä yleisöä tuntui olevan yhtä paljon verhon molemmilla puolella, kun pienet kyytiläiset kaipasivat hytkyttelyä.
Kantoliinapäivässä liinat olivat paitsi katseltavina, myös työjuhtina.

Lauran esityksen jälkeen päästiin tutkimaan liinoja lähietäisyydeltä. Osallistujia oli etukäteen pyydetty ottamaan mukaan omia liinojaan, ja tämä yhteispino olikin aika vakuuttava ilmestys.
Kantoliinapäivän yhteispino
Kun liinat oli saatu jaoteltua materiaaleittain – puuvilla, pellavasekoite, silkkisekoite ja niin edelleen – päästiin asiaan, eli hypistelyyn ja vertailuun. Myös päivän alustajat Tina Hoffmann ja Laura Lindahl olivat innolla mukana tutkimassa liinoja.


Pellavapöydän ääressä
Hypistelyä

Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille ja erityisesti luennoitsijoille!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vuoden 2012 kantoliinaviikko mediassa

Tämän vuoden kantoliinaviikon aikana kantaminen näkyi ilahduttavasti myös blogeissa ja perinteisessä mediassa.

Blogeista kantoliinaviikkoon osallistuivat yhdistyksen blogin lisäksi muun muassa Päivänkakkaroita ja vesisadetta ja Verskin valtakunta. Myös kantoliinaviikon videota oli ihasteltu monessa paikassa ympäri internettiä.

Median puolella näkyvimmin kantoliinailua huomioitiin Forssa-lehdessä (tarkennusta ja kuvia tulossa myöhemmin) ja Yle Lahden jutussa ja radiohaastattelussa.

Kantamisen hyvien puolien lisäksi Yle Lahden jutussa mainitaan myös Kantoliinayhdistys ja tukihenkilötoiminta.

"Kantoliinan käyttöö saattaa vaikuttaa alussa hankalalta. Apua sidontoihin voi hakea esimerkiksi Suomen kantoliinayhdistyksestä. 
- Ei tosiaankaan tarvitse yksin niitä asioita kotona pähkäillä. Meillä on ympäri Suomea tukihenkilöitä, jotka neuvovat mielellään vanhempia, ja apu on täysin maksutonta, Jannica Stelander neuvoo."
Iso kiitos ja hatunnosto kaikille teille, jotka levititte kantoliinaviikolla kantamistietoisuutta myös sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa! Jos meiltä jäi joku blogi tai lehtijuttu huomioimatta, laita sähköpostia osoitteeseen tiedottaja at kantoliinayhdistys piste fi ja vinkkaa meille!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: Kiitos ja kysymys



Tämän vuoden kantoliinaviikko alkaa olla lopuillaan, ja on aika kiittää kaikkia viikkoon osallistuneita! Tapahtumia järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä, Turussa, Kirkkonummella, Forssassa, Lahdessa ja Helsingissä. Liinaviikon osallistujia olivat lisäksi kaikki, jotka tällä viikolla kantoivat lapsiaan tai levittivät muuten tietoa kantamisesta. On upeaa, että tänä vuonna tapahtumia ja osallistujia oli entistä enemmän.

Nyt kun liinaviikko on vielä tuoreessa muistissa, niin on hyvä aika pohtia tulevaa. Mitä tämän liinaviikon tapahtumia ja tempauksia haluaisit ensi vuoden ohjelmaan? Tai tuleeko mieleen jotain uutta ja ihmeellistä ensi vuotta varten? Kerro ideasi ja toiveesi kommenteissa ja Facebookissa!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: isän näkökulmaa kantamiseen


Kantaminen ajatellaan joskus äitien tehtäväksi. Tänään haastattelussa isä, jonka perheessä kantaminen on ollut luontevasti alusta asti molempien vanhempien valinta.

* * *

Olen Jyri, 29-vuotias kahden lapsen isä Helsingistä. Kannettavana ovat vuorotellen 2,5-vuotias tyttäreni ja 7-kuinen poikani. 

Vaimo hankki esikoistamme varten trikoisen kantoliinan, jolla silloin hieman puuhastelin, mutta koko homma vaikutti aluksi vähän hankalalta. Sitten saatiin kaveriperheeltä lainaan Manduca, josta tuli mun ehdoton suosikki.

Sittemmin olen opetellut kantamaan myös liinalla, mutta esikoinen kulkee edelleen ensisijaisesti repussa (halusin ehdottomasti Wompatin hiippahupun takia).

Kerro joku muisto oman kantamisurasi taipaleelta.

Näitä on useita, ja yleensä niihin liittyy kantovälineeseen nukahtaminen. Esimerkiksi tyttären kanssa käytiin viime kesänä Korkeasaaressa, jossa neiti sai itse kävellä ja ihmetellä eläimiä. Pitkän päivän rasitus näkyi sitten kotimatkalla, kun selän puolelta alkoi kuulua tasaista tuhinaa.

Joskus ohikulkijat myös ihmettelevät, että onpa kätevä kapistus. Kerran metrossa käytiin kolmen elämää nähneen ja virvokkeita nauttivan herrasmiehen kanssa keskustelua siitä, miten Afrikassa kannetaan lapsia, ja miten heidän mielestään oli hienoa, että isäkin kantaa. Oli muuten melko yllättävä konteksti tuolle keskustelulle.

Niin, koetko olevasi erikoinen isä, kun kannat lapsia?

Toisaalta joo, toisaalta en. Tiedostan, että valtaosa isistä ei kanna lapsia, mutta mä en varsinaisesti identifioi kantamista miesten tai naisten hommaksi. Mulle kantaminen on sekä kätevyysasia että mukavuusasia.

Kätevyysasia siinä mielessä, että mä en enää jaksa työnnellä rattaita mihinkään. Tässä yksi ilta kävin muksujen kanssa kolmestaan kaupassa, ja teki mieli heittää sateenvarjorattaat mäelle sen reissun hissimatkojen jälkeen. Samoin silloin harvoin, kun reissataan autolla jonnekin, liina tai reppu kulkee matkassa huomattavasti kätevämmin kuin rattaat.

Mukavuusasia siinä mielessä, että kun esikoisen heittää selkään, hänen kanssaan voi keskustella esimerkiksi kauppareissun aikana. Ja onhan se nyt mukavaa, kun kuopus nukahtaa kyytiin. Eikä pääse kylmä yllättämään.

Oletko kantanut samalla välineellä useampaa lasta, vai ovatko välineet vaihtuneet matkalla?

En samanaikaisesti, mutta kyllä samoilla liinoilla on kannettu molempia muksuja. Lähtökohtaisesti mä kannan Wompatilla ja yhdellä tai kahdella eri liinalla, kunnes vaimo löytää joltain foorumilta uudempia tilalle ja myy mun suosikit pois. :)

Onko teidän perheessä jotain omia kantamiseen liittyviä perinteitä?

En tiedä, onko se varsinaisesti perinne, mutta me pyritään käymään kerran viikossa kaupassa viikonloppuisin. Näillä kauppareissuilla vaimo ottaa jommankumman muksun kyytiin, ja minä toisen.

Mitä haluaisit vielä sanoa ihmisille, jotka pohtivat kantamisen aloittamista?

Vaikka aluksi homma voi tuntua hankalalta, kantamisen kätevyys maksaa sitä varten nähdyn vaivan melko pian takaisin – moninkertaisena. Jos liinan sitominen ja sen opettelu vaikuttavat liian työläältä, ergonominen reppu on erinomainen vaihtoehto.

Jos joku asia mietityttää, kannattaa ehdottomasti kysyä apua vaikka tukihenkilöltä. Meillä kantaminen on toiminut arjen helpottajana, ja me myytiin vaunutkin pois pari kuukautta sitten, kun niitä ei oltu käytetty vuoteen.

Kaikille kantaminen ei varmastikaan sovi (syystä tai toisesta), mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus. Vaikka aluksi koin itsekin vastustusta kantamista kohtaan sen näennäisen hankaluuden takia, nyt olen todella iloinen siitä, että vaimo hurahti liinailuun.

* * *

Kiitos haastattelusta!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: Kantamis-flashmob Helsingissä



Kantoliinaviikon aikana on järjestetty monenlaisia tapahtumia ympäri maata. Kantoliinaopastusten, kantoliinakävelyiden, ja tsi-liinapajojen lisäksi Helsingin kantajat järjestivät flashmobin tiistaina Kampin Narinkkatorilla.

Flashmob on tapahtuma, jossa ryhmä ihmisiä kerääntyy yhtäkkiä yhteen tekemään jotain yllättävää, ja sitten hajaantuu. Kantoliina-flashmobeja on järjestetty ympäri maailmaa, erityisesti kantoliinaviikon tempauksina, ja nyt saatiin viimein järjestettyä ensimmäinen suomalainen kantoliina-flashmob! Katsokaa ja nauttikaa.


Tästä saadaan epäilemättä aloitettua uusi, uljas perinne – ehkä ensi vuonna muissakin Suomen kaupungeissa!

* * *

Oletko sinä kokeillut jotain uutta ja innostavaa tällä viikolla? Kerro kommenteissa tai Facebookissa!

torstai 11. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: Liinaillen bänditreeneihin


Kantoliinaviikon kunniaksi julkaisemme blogissa lukijoiden ja jäsenten kantamistarinoita.

* * *
"Liinaillen bänditreeneihin"

Meidän perheen liinaperinteisiin on kuuluneet bänditreenireissut. Bänditreeneissä halusin ruveta käymään heti kun oma vointi synnytyksen jälkeen antoi myöten, koska bändikuvioita oli tuossa vaiheessa takana melkein kymmenen vuotta. Esikoinen ei kuitenkaan huolinut ruokaa pullosta kolmen kuukauden iän ylitettyään, joten en voinut olla poissa kotoa paria tuntia pitempään. Treenikämppä oli myös sen verran kaukana, että syöttöväli olisi melkein tullut täyteen pelkistä matkoista.

Teimme siis bänditreenipäivistä koko perheen retkiä – minä, vauva ja isi menimme yhtä matkaa treenikämpälle. Kämppä oli kaksi kerrosta maan alla ja hissi oli kaukana ja vaikea – vaunuja kokeiltiin tähän tarkoitukseen kerran ja siirryttiin suosiolla liinaan. Treenikselle päästyämme minä syötin vauvan, ja sitten isi kietaisi vauvan liinaan ja lähti kävelemään kaupungille treenien ajaksi. Parin tunnin päästä, kun vauva alkoi olla hermostuneen oloinen, isi ja vauva tulivat takaisin treenikämpälle varikkopysähdykselle eli syötölle ja vaipatuksille. Sillä aikaa kun isi röyhtäytti ja vaihtoi vaippaa, ehdimme soittaa vielä pari kappaletta ja sopia seuraavat treenit ennen kotimatkaa.

Esikoinen kasvoi ja alkoi pärjätä isin kanssa kotona ilman maitovarastoja, joten liinatreenireissut jäivät. Kunnes sitten kuopus syntyi, ja oli yhtä skeptinen pulloruoan suhteen kuin edellinenkin. Nyt bänditreenireissut ovat taas palanneet kuvioihin – tosin vähän harvempina, kun myös esikoiselle pitää saada hoito järjestymään treenien ajaksi. Vauvalle on myös toki olemassa kuulosuojaimet, siltä varalta että isi ja vauva haluavat odottaa käytävän sijaan treeniksellä sisällä, kun soitamme viimeiset biisit.

Treenikämppä on vaihtunut, mutta sattumalta tällekin treenikselle kuljetaan kapeita ja jyrkkiä portaita kellariin. Vaunujen treenikämpälle viemistä ei tällä kierroksella edes harkittu.

Nimim. Laulaja

* * *

Liinaviikko on puolessavälissä, ja vielä on monta päivää aikaa viedä liinailun ilosanomaa eteenpäin! Oletko sinä jo kokeillut jotain uutta perinnettä tällä viikolla? Kerro kommenteissa!