maanantai 4. helmikuuta 2013

Hallituksen esittelyä: Tapahtumavastaava Jenny Tyrväinen


Hallituksen esittelyt jatkuvat! Tänään vuorossa Jenny Tyrväinen, toinen yhdistyksen tapahtumavastaavista.



Hei, olen Jenny ja kannettavani on 1v8kk ikäinen esikoinen. Tuleva kannettava matkaa mahassa, arvioitu saapumisaika heinäkuun alussa. Asumme Helsingissä. Kantoliinayhdistyksessä toimin toisena tapahtumavastaavana, ja olen ensimmäistä vuotta hallituksessa.

Kuulin ensimmäistä kertaa kantoliinoista esikoisen odotusaikana opiskelukaveriltani, joka on itse jonkin verran kantanut lapsiaan. Hän myös myi minulle ensimmäisen kudotun liinani, ja toiselta tutultani sain trikooliinan. Rengasliinakin minulla oli, tosin huonosti toimiva, enkä oikein saanut sitä toimimaan. Muutamia sidontoja opettelin odotusaikana, mutta liinan käyttöönottoa onnistuin vetkuttelemaan ensimmäisen kuukauden. Tuona aikana ehdin täysin kypsyä siihen, että esikoinen huusi käytännössä kaiken ajan, jonka oli hereillä vaunukyydissä. Uskalsin lähteä kotoa vain, jos sain ensin hänet nukahtamaan.

Liinailun aloittaminen sujui yllättävän helposti, vaikka en saanutkaan henkilökohtaista sidonta-apua. Katsoin ohjeita etusidontoihin netistä, ja pienellä harjoittelulla sain homman sujumaan. Ensimmäiset selkäsidontanikin harjoittelin Youtuben avustuksella esikoisen ollessa 5kk. Niihin aikoihin tutustuin myös muihin kantoliinailijoihin netin kautta, ja kävin muutamassa liinatapahtumassa. Siellä sain paljon hyviä vinkkejä uusiin sidontoihin ja niksejä vanhojen parantamiseen. Erityisesti minulle oli tärkeää huomata, että muutkin harrastavat liinailua, sitä ennen en ollut juuri muihin kantajiin törmännyt.

Olemme kulkeneet ilman vaunuja tai rattaita siitä asti, kun esikoinen oli pari-kolmikuinen. Tajusin, että en kuljeta lasta kuitenkaan koskaan vaunuissa, vaan aina liinassa, ja jätin vaunut pois. Edelleen raskausaikana kannan esikoista, sillä rattaiden työntäminen särkee selkääni enemmän. Toiveena olisi kantaa tulevaisuudessa molempia tandemina ja antaa esikoisen kävellä itsenäisesti osan matkasta, ja näin pärjätä edelleen ilman rattaita. Syynä tähän on oikeastaan vain se, että inhoan rattaiden kanssa kulkemista, kantaen liikkuminen on mielestäni kätevämpää.

Tahdon yhdistyksessä toimimisellani edistää ergonomista kantamista erityisesti siksi, että kantaminen on minulle ollut arjen pelastaja. Sekä minä että mieheni olemme rauhoitelleet lasta liinassa, saaneet kädet vapaaksi kotitöitä varten ja päässeet kulkemaan "hankalissa" paikoissa, kuten metsässä. Mieheni tosin kantaa reppumaisella neliöliinalla, suostutteluista huolimatta en ole häntä saanut innostumaan pitkistä liinoista. Nykyään kantamisesta saa myös ihan uudenlaista iloa, kun voin keskustella jo jonkin verran puhumaan oppineen esikoisen kanssa hänen matkatessaan selässäni.

Liinailua tai reppuilua harkitsevia kannustan suuresti kokeilemaan, kantaminen voi olla yllättävän kätevää ja palkitsevaa! Ja jos ensimmäisen kantovälineen lainaa kantovälinelainaamosta, ei rahallisen panoksenkaan tarvitse olla suuri.


-Jenny

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti