* * *
Olen ensimmäistä vuotta hallituksessa, ja olen toinen tapahtumavastaavista.
Olen kahden lapsen äiti (01/09 ja 11/10) äiti Vantaalta. Kun esikoisemme oli vauva, ostimme trikoisen kantoliinan mutta enhän minä mitään tajunnut ohjeista vaikka kuinka luin niin tuntui että aina se liina jäi löysäksi. Joten muutaman yrityksen jälkeen, pakkasin liinan laatikkoonsa odottelemaan päiviä parempia. Kun rupesimme odottamaan kuopustamme, mietimme mieheni kanssa miten lapsia kuljetamme. Meillä oli jo yhden lapsen yhdistelmät ja pohdittiin että kokeillaanko kantoliinaa taas vauvalle ja isompi vaunuissa, vai isompi kävellen ja pienempi vaunuissa vai kummatkin vaunuissa. Päädyimme näiden kaikkien yhdistelmään sitten, ostimme tuplat ja seisomalaudan, mutta kuopuksen ollessa 3kk huomasin että tuplia emme olleet käyttäneet kuin kahdesti, seisomalauta on huono talvella ja vauvahan on ollut koko ajan ulkona liinassa takkini alla. Joten möimme tuplat ja seisomalaudan pois ja jatkoimme valitsemalla tiellämme, vauva liinassa ja isompi vaunuissa.
Vauvan ollessa melkein vuoden, opeteltiin selkäsidontoja. Mies takana valmiina koppaamaan ja minä tahkoin uudelleen ja uudelleen samoja sidontoja samalla kun katsoin netistä sidontavideoita. Nykyään liikumme 2vuotias selässä keikkuen, 4vuotias kävellen vieressä ja yleensä äidillä vielä roikkuu iso kassi tavaraa olalla heilumassa. Kannan myös joskus tandemilla kotona, 13kg kuopus edessä ja 19kg esikoinen takana. Olen myös silloin tällöin napannut pelkästään esikoisen liinaan kun olemme käynneet kahdestaan asioilla. Vaikka häntä on enimmäkseen kannettu taaperosta lähtien, on sekin onnistunut hienosti vaikka ensimmäisillä kerroilla se kuulemma hiukan jännitti. Mutta liinaan pääsy on hänelle iso ja tärkeä juttu.
Vauvan ollessa melkein vuoden, opeteltiin selkäsidontoja. Mies takana valmiina koppaamaan ja minä tahkoin uudelleen ja uudelleen samoja sidontoja samalla kun katsoin netistä sidontavideoita. Nykyään liikumme 2vuotias selässä keikkuen, 4vuotias kävellen vieressä ja yleensä äidillä vielä roikkuu iso kassi tavaraa olalla heilumassa. Kannan myös joskus tandemilla kotona, 13kg kuopus edessä ja 19kg esikoinen takana. Olen myös silloin tällöin napannut pelkästään esikoisen liinaan kun olemme käynneet kahdestaan asioilla. Vaikka häntä on enimmäkseen kannettu taaperosta lähtien, on sekin onnistunut hienosti vaikka ensimmäisillä kerroilla se kuulemma hiukan jännitti. Mutta liinaan pääsy on hänelle iso ja tärkeä juttu.
Kantaminen on minulle kätevin tapa liikkua esim ruuhkaisassa keskustassa ilman että pitää miettiä onko jossain lähellä hissiä tai ramppia vaunuja varten, sekä läheisyyden antamista lapsilleni. Liinailun lempihetkiä on ollut alusta asti kun pieni kaivautuu liinaan syvemmälle, painaa päänsä rinnalle tai selkään ja nukahtaa sinne lämpöiseen. Sairasta tai muuten kiukkusta lasta on rauhottanut kun pääsee liinan kyytiin halailemaan. Ja kuopuksen vauva-aikana kantoliina oli kultaakin arvokkaampi esikoisemme kanssa ulkoilessa, vauva liinaan nukkumaan ja esikoisen kanssa puistoon leikkimään.
Tahdon auttaa muitakin kantamisesta kiinostuneista löytämään kantamisen helppouden, huomaamaan kuinka monessa asiassa siitä on hyötyä. Esikoisen vauva-aikana en tietoa osannut etsiä oikeista paikoista, nyt tietoa jo löytyy useammastakin paikasta mutta tavoitteeni on saada tieto vieläkin helpommin ja paremmin esille kaikkien halukkaiden löydettäväksi. Varsinkin useampi lapsisten perheiden tietoisuuteen ja arkea helpottamaan. Tahtoisin sanoa muille kantamista vielä harkitseville että tätä kannattaa kokeilla, kantamisesta saa paljon iloa ja arjen helpottamista. Me olemme teitä varten, jotta voitte pyytää meiltä apua joko yksityisen opastuksen tukihenkilöiden myötä taikka yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti